Kuukausi sitten jouduin Savonlinnassa ensiapuun rytmihäiriöiden takia. EKG kertoi, että sydän on kärsinyt hapenpuutteesta. Muutaman tunnin kokeiden jälkeen näytti hyvältä eli tuskin mitään vakavaa. Rytmihäiriöt lisääntyivät viikkojen aikana. En uskaltanut enää edes nukkua, pelotti niin *erkeleesti. Kun kuolee monta kertaa yössä, elämää oppii arvostamaan. Lääkärit arvelivat, että syitä on ainakin kolme: 1.) Anemia eli hemoglobiini yhä n. 105 2.) Rintakehän jännitystilat 3.) Kevään treenit
Luontaistuotekaupan nestemäiset ravintolisät ovat hyvä lisä ruokavalioon, mutta anemiaa ne eivät korjaa. Mulla on nyt lääkitys, jonka lisäksi syön 2 x 100 mg Obsidane-rautatabletteja. Rautainfosta löydät runsaasti raudanpuutteeseen liittyvää tietoa. Yläpalkista löytyy myös tarkempi Obsidane-kuvaus. Rautasuositus on käsittääkseni 30-60 vuotiaille naisille n. 15 mg/vrk. Mitä enemmän saa ravinnosta, sen parempi.
Paino on tippunut tasaiseen tahtiin, mutta en aio hehkuttaa viikkopunnituksilla. Tästä tilanteesta voi tuskin olla kovin ylpeä. Missä sitten meni vikaan? Tammikuun kuntoutusjakson jälkeen liikuntamotivaatio oli kympissä. Halusin parantaa lihaskuntotestin tuloksia kesäkuun seurantajaksolle. Salisaldon mukaan kävin kuuden viikon ajan kävin salilla melkein joka päivä. Hieno homma, mutta en ehkä toipunut tarpeeksi. Happi oli jo silloin heikko. Flunssan jälkeen käsistä katosi välillä voimat.
Nyt kokonaispudotus on -11 kiloa ja vyötärönympärys 78 cm eli -19 cm. En kadu projektia yhtään, mutta olisin voinut olla fiksumpi. Lääkäreiltä kannattaa kysellä myös pudotukseen ja treenaukseen liittyvistä asioista.
Mulla on taipumus vetää tunteella ja yleensä överiksi, kun innostun. Loppukesällä syke nousi niin korkeaksi, että kotona käyskentelykin oli tuskaa. Saan liikkua raskaammin vasta, kun hemppari on normaali. Korjautuminen kestää yleensä muutaman kuukauden. Vatsalihastreenit fysioterapeutti kielsi vieläkin. Projektin tarkoitus oli tulla terveemmäksi. Raatokunnossa aloittaneen ei kannata kurotella kuuta kuntotaivaalta. :) Elämässäkin olen tehnyt kauan vähemmän viisaita asioita, jotka täytyy paikata.
Mulla on kaksi neurologista sairautta, autonomisen hermoston häiriö/neuralgia sekä CP-hemipareesi. Nupiksi laskimot ovat laajentuneet ja verenkierrossa on toivomisen varaa. Yli neljän vuoden sairausaika on ollut pitkä ja pimeä. Nyt näyttää valoisammalta, mutta pitää levätä. Pariin viikkoon en ole päässyt kunnolla sängystä ylös. Fyysisten oireiden lisäksi psykosomaattisia juttuja on vaikea hyväksyä. Äitiliinille kiitos hyvästä hoidosta - ja terveellisistä aterioista. Kummipojan (ja kummitytön) kasvua on kiva seurata, siinä on motivaatiota tarpeeksi herätä henkiin. ♥
Tainalle lupasin LPG-postin ja Quantinan haastekyselyyn palaan. LPG on auttanut ratkaisevasti kropan jännitystiloihin, lukkoihin ja helpottanut jopa hengittämistä.
Älkää tehkö niin kuin meikäläinen teki, vaan voikaa hyvin! :)
"I like it when it's difficult, I like it when it's hard, then you know it's worth it, that you found your heart..." - Olsson/One in a Million
O'ou. Lepoa ja toipumisia sinulle! Kropan kuuntelu on tosi tärkeää. Ottaa opikseen...
VastaaPoistaKiitos! Tästä noustaan, entistä ehompana... Omaa kroppaa kannattaa tosiaan pysähtyä kuuntelemaan, vaikka se ei heti reagoisikaan. Terveys ja hyvä fiilis on kuitenkin ne tärkeimmät jutut.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaHui. Mullakin välillä sydän pamppailee omiaan mutta ne on semmoisia vaarattomia "hyppäyksiä", jotka tuntuu paikallaan istuessa tai pitkällään ollessa (aika usein nukkumaan käydessä tuntuu inhottavia muljauksia). Nyt lepäilet ja sitten aikanaan palaat salille :).
VastaaPoistaPöllö: <3 takaisin!
VastaaPoistaMari: Hyppäykset ja muljahdukset on usein vaarattomia, jos niihin ei liity rintakipua. Pistokipu lenkkeillessäkin saattaa olla lihasperäistä. Mullakin on ollut noita kaikkia, mutta sitten vasta alkoi huolestuttaa, kun puristus alkoi ja rytmihäiriöt tuli pahimmillaan kolme kertaa yössä. Aamulla herätessä oli huono olo ja koneisto hyytyi kävellessäkin. Ilmeisesti saan kuitenkin elää - ja palata salille vielä. :)
Mulla lääkitys rytmihäiriöihin. Pari kertaa myös joutunut yöllä polille kun tuppaa lyömään niin kovaa että taju melkein menee. Sairaalassa sitten rytmit tiputettu matalammiksi lääkkeillä.
VastaaPoistaPaska vaiva..pelottava..ymmärrän tunteesi. Mutta onnea painonpudotuksesta..tää on niin kade....
Krisse: Kurja kuulla, että meillä on sama vika. Lääkkeet on onneksi tehokkaita. Aina ei kannata tapella lääkkeitä vastaan - niin kuin meikäläinen. Kiitos ja paljon tsemppiä sinne! <3
VastaaPoistaEi voi hyvänen aika... Multa on ihan jäänyt kokonaan lukematta sun tää postaus!! Anteeksi, olen ollut jossain ihan omissa maailmoissani. =/ *potee äärimäisen huonoa omaatuntoa*
VastaaPoistaMiten jakselet nyt, toivottavasti olo on jo 100 kertaa parempi!! Mulle väläyteltiin raskauden vuoksi tuota Obsidane-rautavalmistetta, mutta eilinen neuvola antoi taas hemosta puhtaat paperit (oli 128). Onko se Obsidane aiheuttanut sulle jotain sivuoireita, esim. vatsan toiminnan kanssa?
Voimia ystäväiseni!
VastaaPoistaHemoglobiinin kohotusta luvassa myös täällä! :)
Voidaan yhdessä nostaa ja viettää teehetkiä!
Kiitos <3 kommenteista. Lääkkeiden jälkeen on vieläkin vähän väsynyt raatofiilis, mutta syöminen onnistuu jo paremmin. Nukkuminenkin hyvin. Kyllä se tästä!
VastaaPoistaPinkki Pingu: Obsidanea suosittelen, jos tarvitset. Ei ainakaan mulla aiheuta oireita, kun muistaa ottaa sen ruoan kanssa. Vahva setti.
Sanna: Teetä ja sympatiaa. ;)
May the force be with you...
Toivottavasti voit jo paremmin! Itsekin käväisin muutaman yön makaamassa sairaalassa, mutta ei se mitään vakavaa ollut, kunhan halusivat vähän tyttöä tutkia. :)
VastaaPoistaMissä missä missä on keiju???
VastaaPoistaAnne: Kyllä kiitos, paraneminen on tosi hyvässä vaiheessa jo. Ja hyvä, että tutkivat, ettei tule mitään yllätyksiä.
VastaaPoistaPinkki Pingu: Yhä elossa, asiat on nyt paljon paremmin. Palaan pian entistä ehompana. Heheee...
Terkkuja!