
[Kuva: Loistava käsiohjelma, jonka jälkeen tahdoin omat wet look -kalsarihousut.]
Terkut Yön Loisto-kiertueelta, joka pysähtyi Mikkelissä tänään. Seiskalta alkanut konsertti kesti kolme tuntia. Suosikkeja riitti: mm. Loisto, Pettävällä jäällä, Ihmisen Poika, Kiitos ja Kunnia ja Tie sydämeeni. Uudemmiksi suosikeiksi nousivat mielenkiintoinen "Vain yksi mies voi nostaa myrskyn", samaistuttava "Yö on minussa", liikuttava "Sininen planeetta" ja "Deadline", joka oli yksikertaisesti hyvä rokki.
"Särkyvää" ja "Yksi askel liikaa" on biisejä, joita kaipaan aina, mutta
ehkä koko yleisön kaikkia suosikkeja ei voi soittaa. Suvi "Hento kuiskaus" Teräsniskan ja Miina Mikkosen tulkinta Enkelille-biisistä oli kaunis. Taustalaulajakaksikkoa kiitän wet look legginseista eli kalsaripitkiksistä. Kolme viikkoa kadoksissa ollut pudotusmotivaatio tuli vihdoin takaisin: haluuaan omat wetluukit!
Jussi Hakulinen on kehittynyt biisinkirjoittajana, vaikka ei ole kirjassani tehnyt kuralyriikkaa ikinä. Hakulinen on kokenut nero, vahva kirjoittajapersoona ja mielenkiintoinen esiintyjä. Tulee fiilis, ettei kaveri ole lavalla kotonaan. Mutta hyvä esitys, ei siinä mitään. Biiseissä vaihtelee sukupolvien ja uskonnollisten teemojen lisäksi yöt, työt, valot ja varjot. Niin kuin elämässä.
Olli Lindholm on paitsi hauska, myös pätevä tulkitsija ja hyvä jätkä. Mikkelin Rock-poliisi(t) tylyttivät taannoin Yötä paikallislehden haastattelussa. Minä päivänä tahansa mieluummin Yötä kuin viininmaistelua tekotaiteellisten nappinaamojen tahtiin, jotka olivat kova juttu joskus 60-luvulla.
Yö on kasvattanut Subbaria Yötä vastaanottamaan -kesästä asti 1996 - kun olin vielä nuori. Vanhasta Yön tuotannosta en niin välitä. Yö on soinut päivälläkin. Hyvinä ja huonoina aikoina myötä- ja vastoinkäymisissä. :) Jopa sinä päivänä, kun olin tosi vihainen, eksyin Yön keikalle ja tulin pois ehjänä. Voi kaikkia kortteja, joihin olen lainannut eri öitä!
Ekat tanssiaskeleet otin keikalla Tommin kanssa, johon noin 75 prosenttia läänin tytöistä oli hohteessa. Oli mentävä, kun en voinut sanoa etten osaa. No, se tuli selväksi sanomattakin. Yön Yksi askel liikaa soi jukeboksissa, kun näin mieheni ensimmäistä kertaa.
Yön suosion salaisuus on varmaan arjessa: kiitos ja kunnia siitä. Oli hienoa, toivottavasti bändilläkin. Hienoja hetkiä, jolloin syksy ei ota sydäntä. Sellaiset hetket kirkastavat paljon.
Hyvää yötä!